Mannerheimin syntymäpäivän juhlahetki Mannerheimin kalliolla Leinolassa

Tänäkin vuonna Puolustusvoimain Lippujuhlan päivänä Leinolassa Mannerheimin patsaalla järjestettiin pienmuotoinen mutta arvokas Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän juhlahetki ja kunniakäynti. Puheen tilaisuudessa piti Vapaussodan Perinneliiton ja Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Koskela. Seppeleen Mannerheimin patsaalle laskivat Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys, Tampereen varuskunta ja Tampereen kaupunki. Tilaisuuden musiikista vastasivat MPK Hämeen soittokunta sekä Tampereen laulajat.
Tapahtuman järjesti Tampereen Kansalaisjuhlatoimikunta.

Puheenjohtaja Jouni Koskelan puhe tilaisuudessa

Arvoisat Puolustusvoimain lippujuhlapäivän viettäjät!

Marsalkka Mannerheim, kenraali Mannerheim, paroni Mannerheim. Tunnemme Mannerheimin monilla titteleillä, myös suurin suomalainen, joka oli kosmopoliitti, joka tunnettiin ja tunnetaan myös ulkomailla.

Olin vuosi sitten käymässä Sveitsissä Montreuxissa Mannerheimin jalanjäljillä. Yllätyin, miten arvostettu Mannerheim oli ollut ja on edelleen Sveitsissä, missä hän vietti viimeiset elinvuotensa: komea muistopaasi Genevejärven rannalla, muistokivi parantola-lomakodin puistossa, Mannerheim-menu em. laitoksen ravintolassa. Ja olipa Sveitsin junayhtiö oikein kyltin kera nimennyt matkailijaryhmämme vaunuosaston: se oli group Mannerheim.

Mannerheimin jalanjäljillä ovat matkailijat Suomen ja Sveitsin lisäksi kulkeneet ja kulkevat mm. Puolassa ja Portugalissa sekä aiemmin myös Venäjällä. Puolalaiset ovat todenneet, että heille Mannerheim oli suomalainen paroni, ei Venäjän tsaarin upseeri.

Vuonna 1918 puolalaiset sanoivat, että Mannerheimin täytyy nyt olla onnellinen, kun hän sai täyttää unelmansa johdattamalla valkoisen armeijansa, Suomen hallituksen virallisen armeijan, voittoon, joka varmisti maan itsenäisyyden ja vapauden.

Kun Mannerheim seisoi tällä kalliolla ensimmäisen kerran 25.3.1918, hän ei voinut vielä olla varma lopputuloksesta, mutta sen hän tiesi tai oli oppinut, että imperiumivallan, jota hänkin oli tsaarin upseerina edustanut, aika oli ohi. Nyt oli kansallisvaltioiden aika, niin Suomessa kuin hänelle läheisissä Puolassa ja Baltian maissa. Sitä hän ei tässä kalliolla seistessään osannut ennustaa, eikä aavistaa, miten erilaiseksi Suomen ja Puolan sekä Baltian maiden tiet muuttuivat toisen maailmansodan myötä.

Toisen maailmansodan päättymisestä ja samoin Suomen sotatoimien päättymisestä on tullut kuluneeksi 80 vuotta. Olemme saaneet Suomessa elää 80 rauhan vuotta. Tähän liittyen sopivat Marsalkka Mannerheimin kaksiosaisten muistelmien loppusanat:

”Jos pysymme uskollisina itsellemme ja kaikissa kohtalon vaiheissa yksimielisesti ja järkkymättä pidämme kiinni niistä arvoista, jotka tähän päivään asti ovat olleet Suomen vapauden perustuksena, - isiltä peritystä uskosta, isänmaanrakkaudesta, päättäväisestä ja uhrivalmiista puolustustahdosta -, niin Suomen kansa voi lujasti luottavaisena katsoa tulevaisuuteen.”

Me suomalaiset voimme olla ylpeitä siitä, että kansakuntamme on säilynyt itsenäisenä, on kehittynyt hyvinvointiyhteiskunnaksi, ja on pitänyt yllä puolustuskykyämme ja -tahtoamme. Kiitän sotiemme sukupolvia, jotka ovat em. mahdollistaneet. Se tapahtui ensin hengellä ja verellä, sitten työllä ja taidolla.

Olen miettinyt sitä, mitä ajatteli taatani Vihtori Pirttijärvi vuonna 1918 täältä kalliolta katsoen Tampereen toisella puolella toimiessaan valkoisen armeijan hevosmiehenä. Tai mitä ajatteli isäni Niilo Koskela, kun hänen joukkonsa talvisotaa edeltäneisiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH) lähti kohti inhaa itää Tampereen rautatieasemalta, tai hänen lähtiessään joukkoineen jatkosotaan Siuron rautatieasemalta. Uskon, että sekä taatani että isäni ajattelivat: Isänmaa kutsuu.

Kutsun teitä kaikkia sotiemme perinnetyöhön, aina vuoden 1918 vapaussodasta viime sotiimme talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Perinnetyö on kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan. Se on kiitosta vielä keskuudessamme olevia sotaveteraaneja ja heidän puolisoitaan ja leskiään kohtaan. Se on vielä myös hoiva- ja tukityötä loppuun saakka. Se on samalla myös maanpuolustustahdon osoittamista ja sen ylläpitämistä.

Meidän tulee aina muistaa, että uhrin ansiosta lippu liehuu!

Perinnetyön mottona on yhdessä. Se on sitä, että isänmaa kutsuu!

Toivotan kaikille hyvää puolustusvoimain lippujuhlapäivän jatkoa. Tänä iltana voi vaikkapa tehdä päivän kunniaksi sotilaiden 4.6.1944 saaman menun: kahvinkorviketta 10 g, sokeria 15 g, keksejä 50 g, marmeladia 50 g, viinaa 100 g.

Kesän lämpöä ja voimaa teille kaikille!

Kuvagallerian kuvat: Sirkka Ojala ja Jere Tuononen. (Klikkaamalla kuvaa näet sen isompana).