Matka Viroon ja Latviaan avarsi yhteistä historiaa

Itsenäistymiset: Suomi 6.12.1917, Viro 24.2.1918, Latvia 18.11.1918. Rauhat Neuvosto-Venäjän kanssa: Viro 2.2.1920, Suomi 14.10.1920, Latvia 11.8.1920.

Veljeskansojen poliittista ja sotilaallista historiaa yhdistää moni asia: kirjavat valtiolliset ja sotilaalliset kuviot Venäjän/Neuvostoliiton, Saksan ja Ruotsin puristuksessa; valtiollinen itsenäistymisprosessi I maailmansodan mahdollistamissa pyörteissä; rauhan solmiminen Neuvosto-Venäjän kanssa. Yhteiset polut erosivat II maailmansodan myötä, mutta erityisesti virolaisille Suomi oli ikkuna länteen ja vapauteen. 1990-luvulta lähtien Neuvostoliiton hajottua polut ovat jälleen yhtyneet EU- ja Nato-jäsenyyksien myötä.

Kaikki edellä mainitut asiat tulivat vahvasti esille Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen ja Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen matkalla Viroon ja Latviaan 19.–22. helmikuuta. Tamperelaisten lisäksi mukana oli useita helsinkiläisiä sotaperinteemme aktiiveja. Kaikkiaan meitä oli 33 hengen ryhmä suomalaisten Pohjan Poikien jalanjäljillä. Oppaanamme oli jälleen sotahistorioitsija Tuomo Juntunen. Tuttu kuljettajamme V-H. Tuovinen kuljetti meitä Salon Matkatoimiston nimissä.

Pääkohteemme oli Latvian puolella Aluksne, joka vuonna 1919 oli Marienburg. Viron vapaussota ulottui Latvian puolelle, missä oli sama vihollinen eli bolshevistisen Neuvosto-Venäjän puna-armeija. Marienburgin ja Babezkin taisteluista tuli osana Viron vapaussotaa, myös Latvian vapaussodan taisteluita. Kävimme kunnianosoituksilla Viron Pajun taistelun (31.1.1919), Marienburgin taistelun (21.2.1919) ja Babetzkin taistelun (23.2.1919) paikoilla.

Latviassa Aluksnen kaupungissa meillä oli kunnia paljastaa muistokiveen kiinnitetty muistolaatta. Muistokivikin on tamperelaisten aloitteesta pystytetty vuonna 2019. Paljastuspuheen piti kenraali evp Kalervo Sipi. Kaupunki järjesti lisäksi juhlan yhtenäiskoulun juhlasalissa, missä julkaistiin tamperelaisen Tuomo Juntusen suomenkielinen teos Marienburgin taisteluista latvian kielellä. Käännöstyön tekijälle opettaja Inese Incenbergalle luovutimme Sinisen Ristin tunnuksena ja kiitoksena kansojen välisestä yhteistyöstä. Juhlaan toivat raikkaan tervehdyksen eri-ikäisten koululaisten laulu- ja soittoesitykset.

Babezkissa, nykyisessä Bejassa, laskimme seppeleen suomalaisten hautapaikalle yhdessä Aluksnen kaupungin ja Latvian puolustusvoimien edustajien kanssa.

Käynnit sotamuseoissa niin Riiassa kuin Tallinnassa vahvistivat kuvaa yhteisestä historiastamme. Käynti Riian lähellä Bikerniekussa juutalaisten tuhoamispaikalla osoitti sodan ja vihanpidon mielettömyyksiä.

Jouni Koskela