Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys perustettiin Tammisunnuntain päivänä 28.1.1990. Yhdistyksen 30-vuotisjuhlaa vietettiin 5.2.2020 Tampereen Suomalaisen Klubin Marskin Salissa. Juhlaan osallistui noin 80 henkeä, yhdistyksen jäseniä ja sidosryhmien edustajia.

Tervehdyssanoissaan yhdistyksen puheenjohtaja Markku Rauhalahti esitteli poimintoja yhdistyksen 30-vuotistaipaleelta; (ks. kohta Yhdistys/Perinne). Juhlaesitelmän piti Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares ajankohtaisena aiheenaan Tarton rauha. Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja Kalervo Sipi toi Perinneliiton tervehdyksen. Juhlan musiikista huolehti pianisti Juhana Mattila. Kuulimme mm. Vapauden marssin, joka on Perinneliittomme kunniamarssi.

Tarton rauha 100 vuotta

Professori Vesa Vares käsitteli juhlaesitelmässään laajasti Suomen kansainvälistä asemaa Vapaussodan aikana ja sen jälkeen. Venäjän vallankumousten jälkeiset poikkeusolot vaikuttivat ratkaisevasti Suomen mahdollisuuksiin itsenäistyä. 

Poikkeusolot Venäjällä antoivat ”pelitilaa” naapurivaltioille. Puola, Baltian maat ja Suomi pystyivät sotilaallisesti pitämään huolta itsestään. Siksi pakottaminen niille kielteisiin ratkaisuihin vaatisi uhrauksia.

Vuoden 1919 heimosotiin ja Itä-Karjalan valloituspyrkimyksiin olivat vaikutteina muun muassa vallitseva kalevalainen henki, kanta-Suomen ja Karjalan samantyyppinen maantiede, Karjalan metsävarat ja kosket. Ulkopoliittisista syistä hallituksen joukkoja ei heimoretkille lähetetty, mutta vapaaehtoisille annettiin aseita ja muonaa, koulutustakin. Oli myös odotuksia saada Itä-Karjala Suomelle Saksan avulla, mutta Saksa ei kuitenkaan tukenut Suomen alueellisia vaatimuksia. Heimosotien jälkimaine oli vahvasti kielteinen. Sotien kannustimina nähtiin muun muassa ryssäviha, äärioikeistolaisuus, epärealistiset haaveet ja valloitushalu.

Venäjällä vallitsi epävarmuus, kumpi osapuoli voittaa. Jos valkoiset voittavat, Itä-Karjalan saamisesta Suomelle ei olisi toivoakaan. Jos bolsevikit voittavat, länsimaita on vaikea saada puoltamaan Suomea. Heimosotien retkillä saavutettiin osittaista menestystä, mutta vain Viron vapaussotaan osallistumisella oli todellista tulosta. Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta aluevaatimuksiin se ei halunnut suostua.

Tarton rauhanneuvottelujen edistymiseen vaikutti merkittävästi meneillään oleva Neuvosto-Venäjän ja Puolan välinen sota. Kesä-heinäkuussa 1920 Puola näytti luhistuvan ja venäläiset olivat nihkeitä antamaan mitään myönnytyksiä Suomelle. Kun Puolan sotaonni elokuussa kääntyi, rauhanneuvottelut Suomen kanssa alkoivat sujua. Suomi sai Petsamon, mutta ei vaatimuksista huolimatta saanut Repolaa ja Porajärveä liitetyiksi maahamme. Viimeksi mainittu aiheutti kiivaat arviot ”häpeärauhasta”. Pääneuvottelija Paasikivi: ”Puhumalla ei saada voittomaita, olisi ollut taisteltava. Kun ei enää ole mahdollisuutta taistella, on luovuttava Karjalasta”. Rauhansopimus allekirjoitettiin 14. lokakuutta 1920. Kun rauhansopimusta käsiteltiin eduskunnassa, 80–90 prosenttia puheenvuoroista oli sitä vastaan, mutta kuitenkin rauhansopimus hyväksyttiin äänin 163–27. Vastaan oli valtaosa RKP:stä, hajaääniä Kokoomuksesta ja Maalaisliitosta.

Juhlan huomionosoitukset

Perinneliiton puheenjohtaja ja yhdistyksemme aktiivinen jäsen Kalervo Sipi kutsuttiin yhdistyksemme kunniajäseneksi; ks. seuraava uutisraportti. Vapaussodan Perinneliiton kunniaplaketilla palkittiin Tuomo Juntunen ja Helena Turpeinen.                      

Tuomo Juntunen, jäsenemme, mutta ei ihan tavallinen sellainen.

Tuomo on ekonomi ja puutavaraliikemies,
* hoitaa useiden keskisuurten sahojen tuotemarkkinointia kautta maailman. 
* osa työajasta on viime vuosina kulunut EUn sahatavaran standardisoinnin projekteissa.
* urheilumies, mestaritason suunnistaja ja monien suunnistuksen suurtapahtumien organisaattori.

Ennen muuta Tuomo on maanpuolustusperinteen aktiivinen harrastaja, tutkija, kirjoittaja, opintomatkojen organisaattori. Tästä hänen monipuolisesta harrastustoiminnastaan ovat yhdistyksemmekin jäsenet saaneet monesti nauttia. Hän on pitänyt esitelmiä, suunnitellut ja vetänyt vuosien aikana monia opintomatkoja niin kotimaahan kuin naapurimaihinkin. On ollut etuoikeus kokea Tuomon havainnolliset ja asiantuntevat opastukset ja esitykset.
Vuonna 2019 Tuomo oli meidän suhteemme erityisen tuottelias. Hän suunnitteli ja veti Pajun ja Marienburgin taistelujen 100-vuotismatkat, hän teki toista kymmentä valmistelumatkaa Viroon ja Latviaan, valmisteli juhlapaikoille näyttelyt Pohjan Poikien taisteluista, piti aiheesta useita esitelmiä ja ennen kaikkea hän kirjoitti yhdistyksemme julkaisemat kirjat "Paju 31.1.1919" ja "Marienburg 21.2.1919". Pajarin Pojille hän teki myös vuonna 2019 lähes 250-sivuisen kirjan "Tolvajärvi 12.12.1939" ja piti aiheesta toista kymmentä esitelmää.

Helena Turpeinen, jäsenemme ja toimijamme

* tunnemme Helenan ennen muuta vapaussoturi, kenraali Aaro Pajarin tyttärenä. Isän ja lotta-äidin verenperintönä hän on saanut vankan isänmaallisuuden.
* työura kului aikanaan markkinointitehtävissä Tako OY:ssä.
* työuransa jälkeen Helena on ennen muuta antautunut maanpuolustusperinteen harrastuksille, aluksi miehensä Karin kanssa, ja Karin poistuttua tuonpuoleiseen, monen maanpuolustusperinteen yhdistyksen puuhanaisena.

Helena on ollut aktiivisesti mukana yhdistyksemme toiminnassa:
* vuosien ajan hän toimi hallituksemme sihteerinä ja oli mukana tapahtumiemme järjestelyissä.
* samanaikaisesti ja edelleenkin hän on toiminut matkatyöryhmämme jäsenenä ja opintomatkojemme emäntänä. Matkoilla mukana olleet muistavat mielihyvällä Helenan organisoimat kenttälounaat ja kahvitukset.
* Helena on hoitanut emännyyttä myös muiden yhdistysten - ennen muuta Pajarin Poikien ja Pirkanmaan Ilmatorjuntakillan - matkoilla sekä ollut mukana muutenkin näiden toiminnassa.
* Helena osallistuu aktiivisesti erilaisille maanpuolustusperinteen matkoille, suuntautuvatpa ne sitten Karjalaan, Pietariin, Keski-Eurooppaan tahi koti-Suomeen.

Juhlamme päivällistarjoilussa otettiin huomioon juhlan aihe. Tervetuliaismaljana oli Louhisaaren juoma eli Marskin sima, ateriana vorschmackia ja kahvin kera Runebergin torttua. Ja moni nautti palan painikkeeksi Klubin Marskin maljan.

Teksti: Markku Rauhalahti