”Isänmaa on Jumalan ajatus”
Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksellä oli jälleen ilo järjestää Tampereen Tuomiokirkossa Vapaussodan alkamisen muistoksi vietettävä Tammisunnuntain kirkkoilta 28. tammikuuta. Edellisen kerran kirkkoilta voitiin järjestää vuonna 2020. Tilaisuuden hyvinä yhteistyökumppaneina olivat Tampereen Tuomiokirkkoseurakunta ja Maanpuolustusnaisten Liiton Pirkanmaan Piiri, jonka jäsenet ovat vuodesta toiseen hoitaneet kirkkoillan kahvituksen.
Tilaisuuden aluksi Suomen lipun toivat kirkkoon lippufanfaarin sävelten siivittämänä Kangasalan Reserviupseerikerhon jäsenet Hannu Wirola, Urmas Tiitsi ja Lauri Wirola. Alkusanoillaan kirkkoiltavieraat toivotti tervetulleeksi Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Sakari Ermala. Tilaisuuden upeasta musiikkipuolesta vastasi jälleen muun muassa Ilmavoimien soittokunta musiikkimajuri Ville Paakkunaisen johtamana. Soittokunnan esittäminä kirkon holveissa kajahtelivat Jean Sibeliuksen Jääkärimarssi ja Toivo Kuulan Juhlamarssi Isänmaalle. Perinteiseen tapaan saatiin nauttia myös Poikakuoro Pirkanpoikien heleistä esityksistä. Kuoron esittämät Jean Sibeliuksen Finlandia hymni, Fredrik Paciuksen Suomen laulu ja virsi Soi kunniaksi luojan saivatkin monen silmäkulmat kostumaan. Kuoroa johti Jouni Rissanen.
Tilaisuuden juhlapuhuja saatiin tällä kertaa Hämeenkyrön seurakunnasta. Sotiemme perinnetyön pastori Anu Mätäsniemi käsitteli väkevässä, mutta koskettavassa puheessaan ”Isänmaa on Jumalan ajatus” muun muassa vuoden 1917 tapahtumia ennen Suomen itsenäistymistä sekä vapaussotaamme tilaisuuden teemaan sopien. Mätäsniemi totesi, että vuoden 1918 kevättalvi on ollut isänmaamme surullisimpia ajanjaksoja. Mätäsniemi kertoi, miten Tampereen Tuomiokirkko on vapaussodan aikaan antanut siviileille suojaa taistelujen melskeeltä. ”Kirkko oli aivan ääriään myöden täynnä ihmisiä, aikuisia ja lapsia, jotka hädissään olivat tulleet tänne suojaan taisteluilta. Vain alttarikaiteen sisäpuolinen alue oli vapaa pakolaisista. Näissä holveissa kaikui silloin lasten itku ja äitien ahdistus.” Pastori Mätäsniemi päätti puheensa Sirkka Seljan koskettavaan runoon:
”Älä tätä päivää sure.
Päivä on pian illassa,
ja aamu koittaa.
Huomenna tulevat uudet ihmiset,
uudet kukat vainioille,
uusi ruoho rouhiintuneiden ketojen ylle.
Turhaan et iloinnut ja surrut
turhaan et vertasi vuodattanut.
Katso: ne elävät –
siemen, jonka kylvit,
teko, jonka teit,
ajatus, jonka ajattelit –
katso: ne elävät
ja loistavat meidän jälkeemme
Sirkka Ojala
