Tampereen valtauksen muistopäivä 6.4.2025

Puheenjohtaja Jouni Koskela, 6.4.2025 Kalevankankaalla vapaussodan sankarihaudalla ja Ruotsalaisen Prikaatin muistomerkillä

15-vuotias vaasalainen Sverre Boucht vapaussodassa Tampereella

Tampereen valtauksen ja vapautumisen päivä 6.4.1918

S. Boucht: Oli lauantaipäivä. Saimme kuulla, että punaiset Tampereella antautuvat. Sain paketin kotoa: leipää, voita ja mämmiä. Paketti kotoa Vaasasta Tampereelle oli ollut matkalla 1,5 viikkoa. Se oli tuona päivänä tullut puoli kahden junassa Tampereelle. Päivystys kello kolmeen saakka. Torilla oli noin 4000 vankia, jotka saivat seisoa siellä koko päivän. 
(Toim. huom! Silloinen Kauppatori, nykyinen Keskustori. Vankien määrä nousi noin 11000:een.)

Miten ja miksi S. Boucht oli Tampereella?

Boucht toimi sotilaspalvelijana Läntisen armeijan esikuntajunassa. Hän toimi lähettinä, vartiomiehenä, tulkkina. Hän oli lyseolainen Vaasasta, jolla oppiaineena oli myös saksan kieli. Tampereella hänellä oli erityistehtävänä toimia saksalaiseversti Eduard Ausfeldin apuna. Ausfeld oli kouluttanut suomalaisjääkäreitä Saksassa ja tullut heidän mukanaan Suomen vapaussotaan.

Vaasasta lähdön jälkeen Boucht oli ollut Vilppulassa, Orivedellä, Suinulassa, Kangasalla ja alkuun myös Tampereella ruotsalaisen kapteenin Heikensköldin apuna. Heikensköld kaatui Tampereella 26.3. Lähes kaksi kuukautta myöhemmin Boucht vei Heikensköldin tavaroita Helsingissä Ruotsin konsulaattiin.

23.3. Kangasalla Boucht tapasi Mannerheimin. Samoin Vehmaisissa 25.3., jolloin Boucht oli joutunut Vehmaisten asemalla kranaattituleen. Sillä hetkellä Mannerheim oli ilmeisesti kalliolla, jolla nyt on Mannerheimin patsas. Seuraavana päivänä Boucht oli auttamassa Ruotsalaista Prikaatia, jolle etsittiin ruokaa ja majoitusta. 30.3 hän tapasi prikaatin johtajan kapteeni Hjalmar Frisellin. Hän tapasi Friselliä myöhemminkin.

Bouchtin päiväkirjamerkintöjen mukaan 1.4. joukoille jaettiin 200 Tampereen karttaa. Seuraavana päivänä Boucht vei ratsastaen kirjeen Kangasalle. Hän oli Kangasalan asemalla, minne tuli lähetys saappaiden puolipohjia. 4.4. Boucht sai puhelinyhteyden kotiin Vaasaan ja sai kuulla, että hänen isänsä oli tulossa käymään Tampereelle päämajaan. Saapuessaan Tampereelle isä toi pojalle vaatteita, ruokaa, lehtiä ja kirjeen.

Tampereen valtauksen ja vapautumisen jälkeisenä päivänä Boucht oli kävelemässä Pyynikillä, ja jumalanpalveluksessa torilla isänsä kanssa. Seuraavien päivien aikana Boucht sai operatiivisen osaston tapaamisissa esikuntajunassa kuulla sodan kulusta Etelä-Suomessa, muun muassa Porin vapautumisen, ja Mannerheimin päämajajunan lähdön Mikkeliin.

Kotoa Vaasasta tulleet paketit olivat aina miellyttäviä. 16.4. tullut paketti sisälsi leivonnaisia, pullaa, nenäliinoja ja kirjeen, missä äiti pyysi poikaa tulemaan kotiin. Boucht saikin neljän päivän luvan käydä Vaasassa. Siellä hänelle tehtiin erityisesti vaatehuoltoa. Tampereelle hän palasi 21.4. Kolme päivää myöhemmin hän oli Pyynikillä näkemässä, kun punaiset kaivoivat sinne haudattuja ruumiita ylös ja veivät pois. (Toim. huom! Pyynikin Termopylen kentälle haudatut siirrettiin Kalevankankaalle).

Sverre Boucht, kuva: Veteranen av år 1918 -lehdestä.

Hämeenlinnassa, Toijalassa ja lopuksi Helsingissä

Vapaussodan loppuvaiheissa Sverre Boucht kävi muun muassa Toijalassa ja Hämeenlinnassa. Toijalassa hänen piti toimia saksalaisen upseerin tulkkina. Saksan kieltä kyllä puhuttiin, mutta upseeri paljastui tanskalaiseksi, joka oli palvellut kuusi vuotta Saksan armeijassa. Hämeenlinnassa Boucht osallistui muun muassa saksalaissotilaiden hautajaisiin.

28.4. hän sai kuulla, että koulu Vaasassa alkaisi seuraavana päivänä. Isä antoi kuitenkin luvan jäädä Tampereelle siihen asti, kunnes näkee kuinka moni oppilas kouluun palaa. Kotoa tullut paketti sisälsi tällä kertaa voita, leipää, kaakaota ja sokeria.

8.5. Boucht siirtyi esikuntajunan mukana Helsinkiin. 16.5. hän oli katsomassa suurta voitonparaatia, minne myös isä ja äiti olivat tulleet. Viikkoa myöhemmin hän osti valokuvia, joita oli otettu paraatista. 17.5. esikuntajuna asettui Etelä-Satamaan. Tuolloin Boucht sai uudet saappaat.

21.5. Mannerheim puhui Sverre Bouchtin isän kanssa. Isä halusi pojan kotiin ja kouluun ennen kuin lukuvuosi päättyy. Mannerheim oli tähän myöntyväinen. 25.5.1918 päättyi Sverre Bouchtin vapaussota.

Ei tavallinen 15-vuotiaan tarina

Tämä ei ollut aivan tavallinen 15-vuotiaan tarina. Toki vapaussodassa oli paljon poikia sekä aseellisissa- että palvelutehtävissä. Sverre Boucht on päässyt kokemaan vapaussodan ilmapiirin hyvin lähellä korkeaa sodan johtoa. Tästä 15-vuotiaalle on kertynyt runsaasti kokemusta.

Yksittäisenä havaintona päiväkirjamerkinnöistä nousee esille kodin ruokapakettien merkitys. Ruoasta oli pulaa niin sotilailla kuin siviileillä. Äidin osoittama huolenpito on ollut Sverre Bouchtin mieltä ja vatsaa lämmittävää.                                                             
 

Sverre Boucht, 23.4.1903-18.8.1995, Vaasa. Lakimies, vapaussodassa 15-vuotiaana sotilaspalvelijana, talvi- ja jatkosodan aikana esikuntatehtävissä Vaasassa. Hänen isänsä oli hovioikeudenneuvos, jääkäriyhteyksien aktivisti Harald Boucht.

Veteranen av år 1918-lehdessä numero 2/2024 julkaistiin Sverre Bouchtin päiväkirja ajalta 13.3.-25.5.1918. Kirjoittajana oli Gustav Geust. Tämä on lyhennelmä omana käännöksenäni ajonkohtaan liittyneistä mielenkiintoisista historian kohdista, erityisesti Tampereella, joita 15-vuotias sotilaspalvelija on tehnyt ja havainnoinut.
 

Kuvat Kalevankankaalta 6.4.2025 Sirkka Ojala

Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana.